4 kommenttia artikkeliin ”Eevan muistokirja”

  1. Eeva – muistosi on sadoissa mielissä maailmalla.

    Ihana iloinen ihminen Eeva jätti meidät, kun kevät oli koittamassa ja tuomassa uutta valoa tähänkin vaikeaan vuoteen. Covid näytti olevan rauhoittumassa, mutta sodan aseet ja ilmapiiri on tuonut uuden tuskan ja varjon maailmalle. Kuten Sari jo kirjoitti, iloisena me muistamme sinut ja iloisina lupaamme pysyä, vaikka tieto kuolemastasi saikin meidät itkemään ikävää ja kaipausta sinua, persoonaasi ja kaikkea meidän kanssa ja meidän hyväksi tekemääsi kohtaan.

    Työkaverisi Ari ja Sari kirjoittavat sinusta edellä hienosti ja kuvaavat sinun kanssa lähellä eläneinä upeita piirteitäsi ihmisenä ja työntekijänä. Hienolla tavalla myös kaikki kurssilaiset kokivat sinussa paljon samaa. Se alkoi, kun kävit heidän kanssaan viestinvaihtoa kauan ennen kurssin alkua ja kursseille tullessaan he kokivat, että kaukana Kuopiossa oli jo joku, jonka he tunsivat. Se kaikki vahvistui kurssin aikana ja kursseilta lähdettyään, kymmeniin maihin maailmalla, operaatioihin ympäri maailman, Eeva ja CMC jäivät kaikkien mieleen.

    Nyt olet siviilikriisinhallinnan enkeli-Eeva ja suu naurussa seuraat nyt korkealta, kuinka edelleen edistämme rauhaa ja vakautta, pakerramme operaatioissamme, pohdimme koulutusta, järjestämme kursseja, pidämme luentoja, jaamme todistuksia, lähetämme väkeä moniin tehtäviin – ja yritämme parhaamme siinä suunnassa ja sillä huolella, jolla sinä aina teit työsi ja näytit meille mallia. Ja kannustit meitä kohtaamaan ilolla vaikeatkin haasteet ja uskomaan siihen mitä ja miten teemme.

    Kaipaamme sinua ja olemme iloisia, että saimme sinut tuntea tässä maallisessa taaperruksessamme. Kaunis ja ikuinen muistosi on sadoissa mielissä maailmalla.

    Vastaa
  2. Joukko nykyisiä ja entisiä cmcläisiä kokoontui eilen 7.5. Eevan siunaus- ja muistotilaisuuteen Kuopiossa. Meillä oli ilo ja kunnia muistella Eevaa hänen perheensä, sukulaistensa, koulu-ja opiskelukavereiden sekä ystävien kanssa. Vaikka suru hiljensi meidät useasti ja niiskutus täydensi hiljaisuutta, me myös nauroimme muistellessamme Eevaa. Hänen iloisuutensa, hymynsä, kykynsä koskettaa ihmisiä ja olla läsnä nousi useasti esille. Vaikka Eeva jätti meidät, muistelemme häntä aina hymyissä suin ja säilytämme Eevan asenteen perintönä CMCn toiminnassa ja arjessa.

    Kirsi Henriksson
    Johtaja
    CMC Finland

    Vastaa
  3. Tutustuin Eevaan, kun lähdin Unifemin (nyk. UN Women) toiminnassa toisiinsa tutustuneiden naisten mukana kahden viikon matkalle Indonesian Acehiin maaliskuussa 2008. Tapaninpäivänä 2004 Kaakkois-Aasian tsunami oli tuhonnut erittäin pahoin Banda Acehin kaupunkia Sumatran pohjoisrannikolla.

    Televisiossa näytettiin paljon kuvia ja videoita, miten vesi vei mukanaan ihmiset, autot ja rakennukset. Näimme suuren, vuonna 1760 pystytetyn Baiturraminin moskeijan, joka jäi ainoana pystyyn tsunamin jälkeen. Sen 80 senttiä paksut seinät kestivät vesimassojen vyöryn ja vauriot jäivät pieniksi.

    Unifem oli tehnyt tsunamin jälkeen avustustyötä Acehissa. Seuraavaksi Unifem halusi kohdistaa voimansa naisten poliittisen osallistumisen lisäämiseen, naisten aseman vahvistamiseen ja vuoden 2009 maakuntavaaleihin.

    Indonesiassa sosiaaliset ja kulttuurinormit määrittelevät politiikan areenaksi, johon naisten ei pidä sekaantua. Lisäksi jotkut uskonnolliset johtajat näkivät naisten poliittisen johtajuuden islamin oppien vastaisena. Osallistuimme myös Banda Acehissa pidettyyn seminaariin, jossa naisia rohkaistiin ensimmäisten maakuntavaalien ehdokkaiksi.

    Lensimme Pariisin ja Kuala Lumpurin kautta Sumatran pääkaupunkiin Medaniin. Pariisissa oli tiukka koneen vaihto, minkä vuoksi kaikkien vesitiiviit matkalaukut jäivät tulematta.

    Medanissa meidän oli pakko heti mennä ostamaan vaihtovaatteita. Monen tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme ensimmäiseen majapaikkaan Bukit Lawangiin. Siellä huomasimme, että meiltä puuttui vaikka mitä. Mutta ei hätää. Onneksi Kuala Lumpurissa seurueeseen liittyi Singaporesta tullut Eeva, jonka matkalaukuista löytyi kaikenlaista tarpeellista.

    Aurinko porotti kuumasti ja olimme koko ajan märkinä hiestä. Rohkeimmat meistä halusivat mennä uimaan majapaikan vieressä virtaavaan jokeen. Jokiuoma oli kyllä aika leveä, mutta vettä oli vain vähän uoman pohjalla. Uiminen joessa tarkoitti sitä, että piti heittäytyä vaatteet päällä mahalleen jokeen. Siinä sai hetken viilennyksen, mutta sen jälkeen vaatteet olivat hiekkaisia.

    Eeva ja minä menimme pesulle majapaikkaan. Ulkorakennuksessa oli kylmää vettä sammiossa. Valoa tuli, kun piti ovea auki. Otimme vettä vateihin, mutta minä en tiennyt, miten voisi peseytyä. Eeva neuvoi, että pese itsesi niin kuin kesämökillä pestään. Siis miten? Eeva sanoi, että heittele vaan kädellä vettä päällesi. En ole joutunut tai päässyt koskaan viettämään mökkielämää. Mutta aina voi oppia uutta.
    Eeva oli asunut aikaisemmin Jakartassa Jaavan saarella ja puhui bahasa indonesiaa. Hän kertoi, että oli puhunut hiljaa itsekseen bahasa indonesiaa lennoilla. Olin mukana, kun Eeva haastatteli entisiä Vapaa Aceh -liikkeen (GAM) sissejä ja kirjoitti jutun sissin ja poliisin palveluksessa olleen nuoren naisen rakkaustarinasta.

    Suomalaiset naiset otettiin hyvin vastaan joka paikassa. ”Ahtisaari. Hän on ehkä maailman paras mies”, sanoi kahvipaahtimon työnjohtaja Takengonissa.

    Reissun viimeiset päivät vietimme Sabangin paratiisisaarella. Muistan, miten Intian valtameren aallot pauhasivat, kun menimme nukkumaan. Hamusin seinästä kädellä sellaista nappia, josta voisin pysäyttää aaltojen pauhun. Ei löytynyt.

    Eeva oli oikeasti kannustava. Hän usutti minua menemään espanjan tunneille Kallaveden aikuislukioon. Kirjoitin lyhyen espanjan ylioppilaskirjoituksissa keväällä 2019 ja 2020.

    Matkan jälkeen olimme Eevan kanssa tekemisissä harvakseltaan. Sitten jäin eläkkeelle ja muutin Kuopion keskustaan kuusi vuotta sitten. Sitten yhteydenpito tiivistyi. Kävimme kuntosalilla, teatterissa ja lounaalla. Viime pääsiäisenä Eeva riensi apuun, kun talossani alkoi putkiremontti ja minun oli pakko häipyä evakkoon Lapinlahdelle. Eeva oli tehnyt elämässään niin monta muuttoa, että hän tiesi, miten pitää pakata keittiön pöytälevy tai pesuainepaketit. Eeva antoi myös sisustusneuvoja. Loppuun asti hän jaksoi hoitaa verhoprojektia, minkä ansiosta minulla on nyt kahdet verhot odottamassa sitä päivää, että saan pestyä ikkunat.

    Sain kutsun Eevan muistotilaisuuteen. Koin selvästi, miten Eeva oli suunnitellut ruokalistan ja tilan koristelut valmiiksi. Minulla on jonkinlainen kuva siitä, että Eeva näytti minulle joskus kuvan erikoisista kukkamaljakoista.

    Vastaa

Jätä kommentti

Jätä kommentti